Tulipa mieleeni, että odottaessani kirja-arvostelua olen uhohtanut laittaa tänne lehtijutun kirjastani. Se julkaistiin viikkolehdessä Ruotsin Suomalainen 25.2.2010 Tässä se nyt sitten on.

Jag kom på att i väntan på bokrecension har jag glömt att lägga ut en artikel om min bok. Den publiserades i veckotidskrift Ruotsin Suomalainen 25.2 2010. Här är den nu, på finska.

"Uusi kirja sotalapsista

Mikä onkaan surullisempaa kuin lapsi, joka erotetaan vanhemmistaan, tai kuin äiti tai isä, joka joutuu luopumaan lapsestaan. Fittjan monikulttuurisuus-keskuksessa järjestettyyn kirjanjulkaisutilaisuuteen oli saapunut viitisenkymmentä henkeä kuulemaan katkelmia Riitta Lundeqvistin kirjoittamasta kirjasta l mammas fotspår.

Kirjassa paneudutaan kipeään aiheeseen, se kertoo Riitan omasta äidistä Oilista, joka oli vain 4-vuotias, kun hänet lähetettiin Ruotsiin turvaan sodan jaloista. Jopa 70 000 lasta lähetettiin sotalapsiksi Ruotsiin. Lapset saivat ruokaa ja kouluikäiset pääsivät kouluun, mutta aika usein kävi myös niin, etta he uhohtivat suomen kielen ja jopa omat vanhempansa. Kirja kertoo vaikeuksista, menetyksistä, eroista ja ikävästä, mutta myös jälleennäkemisen ilosta ja elinikäisestä ystävyydestä.

Kun Riitta lukee katkelman siitä, miten lapset saapuivat Ruotsiin, al-kaa yksi jos toinenkin kuulija räpytellä kyyneleitä silmistään. Kun Oilin äiti lähetti lapset matkaan, kehotti hän Ossia, joka oli sisaruksista vanhin, pitämään huolen pienemmistä. Matka menikin hyvin, mutta kun oli saavuttu perille, aikuiset vain nappasivat lapset mukaansa, he puhuivat käsittämätöntä kieltä, eikä kukaan selittänyt mihin kukin joutuisi. Ossi juoksi paniikissa pikkusiskojensa perässä, perheen nuo-rin lapsi oli silloin vain 2-vuotias.

- Kirjan kirjoittaminen oli viiden vuoden prosessi, Riitta Lundeqvist kertoo, viisi vuotta sitten kävin Ruotsinsuomalaisen Kansankor-keakoulun järjestämän etäkirjoituskurssin, jonka pystyi käymään internetin ja sähköpostin avulla, ja sen jälkeen osallistuin vielä Skrivarakademin kirjailijakurssille.

Kirjoitelmaharjoituksissa Riitta käytti muutamia Oili-äidin muistoja, ja pikkuhiljaa kypsyi ajatus kirjoittaa muistiin kaikki äidin kertomukset. Kesken kirjoitusurakan Riitta kuitenkin huomasi, etta hänellä on aivan liian vähän tietoa, äiti oli aina kertonut muistoistaan vain hyvin lyhyesti ja aina miltei sanasta sanaan samalla tavalla. Niinpä pelkästään äidin tarinat eivät riittäneet kuin lyhyisiin kirjoituksen pätkiin.

Lopulta Riitta sai tehdä kirjaansa varten lukuisia haastatteluja joihin hurahti aikaa kolmisen vuotta. Äitinsä lisäksi hän haastatteli äidin siskoja ja Ruotsissa asuvia perheitä. Ikävä kyllä äidin veli Ossi oli kuollut jo monta vuotta sitten. Ossi oli sotalapseksi joutuessaan ollut 9-vuotias, ja hän olisi varmasti muistanut tapahtuneesta kaikkein eniten. Harmi kyllä, kukaan ei ollut koskaan kuullut Ossin puhuneen ajastaan Ruotsissa. Lisäksi Oili-äidin ruotsinsisko kuoli juuri, kun haastattelut aloitettiin.

Oilin tarina on loppujen lopuksi aika onnellinen. Hän pääsi perheeseen, jossa häntä pidettiin kuin omaa lasta, ja perhe piti huolen siitä, että omaan Suomessa asuvaan äitiin pidettiin paljon yhteyttä. Oilin sisarukset oli ripoteltu eri perheisiin, mutta lapsista huolehdittiin myös siten, etta he saivat tavata toisiaan silloin tälloin.Oili on tähän päivään asti pitänyt yhteyttä ruotsinperheen kanssa. Ja Riitta-tyttären kohtalo kietoutuu tiukasti äidin jalanjälkiin. Kun Riitta oli lapsi, asui perhe Ruotsissa pari vuotta. Teini-ikäisenä, kun Riitta oli .aloittanut ruotsin opiskelun koulussa, kävi hän usein Ruotsissa, ja lopulta Riitta ajautui Ruotsiin töihin.

Riitta on jonkin aikaa työskennellyt pakolaiskeskuksessa, eikä hän voi olla vertaamatta sotalapsien kokemuksia nykyisiin pakolaisiin.

- Vaikka yhteiskunnalliset olosuhteet övat nyt erilaiset, ja lapsista käytetään eri termejä, sotalapsi tai yksintuleva pakolaislapsi, ovat lasten tunteet silti samat; he tulevat vieraaseen maahan, ja heistä on pidettävä huolta.

Kirja l mammas fotspår on julkaistu osana Monikulttuurisuuskeskuk-sen ja Pohjoismaisen Museon projektia Maahanmuuttoa muistaen (Att minnas migration). Projektin tarkoituksena on kerätä talteen maahanmuuttajien kertomuksia. Toivotaan, etta tarinoita tulisi paljon, sillä on tärkeää, etta myös tulevat sukupolvet voivat tutustua maahanmuuttajien arkikokemuksiin. Jos sormet syyhyävät jo kynän kimpussa kannattaa vierailla projektin internetsivuilla (www.attminnas.nu). Kirjpitusohjeet on saatavilla myös suomeksi. Seuraava kirjoituskurssi Fittjassa alkaa 25. helmikuuta.

LAURA PALOVUORI

Riitta Lundeqvistin kirjaa I mammas fotspår voi ostaa Fittjan Monikulttuurisuuskeskuksesta, tilata keskuksen internetsivujen kautta (www.mkc.botkyrka.se) ja nettikirjakauppojen (www.adlib-ris.se) ja (www.bokus.se) kautta."

Mina ord idag: Nykyisyys unohtuu helposti odotettaessa tulevaisuutta. / Nutiden glöms lätt bort i väntan på framtiden.

Från
    Kom ihåg mig
URL

Säkerhetskod
     

Kommentar

Fotosessionen i skogen fortsatte, även med annat än Legofigurer. Men här först ett par av dem i samma bild bland laven.   Jag hade ett speciellt scenario i tankarna när jag gjorden den här bilden, som var med i vår fotoutställning i november....

Åter aktiv efter lång, lång paus. Ska visa er något jag gjorde i höstas. Ibland fotar jag stort, ibland smått. Som mossor och lavar. Den här mossan med sina sprön tycker jag är allra vackrast. Och laven nedanför ser ut som små torra träd. ...

Idag har jag varit duktig, alldeles för duktig.   Jag har putsat fönstren, alla fönstrena! Äntligen, för det borde ha gjots för länge sen enligt min smak, men det har bara inte blivit av. Nu är det gjort, det är trevligt, världen ser så mycket kl...

En dag i höstas stod jag på busshållplatsen i Skanstull och väntade på 4:ans buss som dröjde ovanligt länge. I närheten av mig stod två kvinnor med en liten baby i vagnen. Min blick fastande vid de små små händerna. Den här lilla barnet hade otroligt...

Det finns en hel del som skulle kunna berättas om det dryga gångna året, men det mesta känns ändå gammalt vid det här laget. Förutom en sak: jag har blivit farmor. I april förra året. En flicka. En söt och glad tjej, ett riktigt charmtroll.   Tyv...